Silloin kun elämä on kokonaisvaltaisesti hankalaa, on ihana iloita pienistä asioista. Tai siis, pakkohan niistä on iloita jos jostain yleensä haluaa ilonaihetta löytää. Silloin iloitaan pienistä, kun isoja iloja ei ole, nix? Eilen minä sain monta aihetta iloon ja vaikka huolia on enemmän kuin laki sallii, ilo tuntuu hehkuvan vielä tähänkin päivään. Isoin ilo on varmastikin se, että ystävä lupautui kyytimään meitä niin Rammsteinin keikalle kuin 3.3 lentoasemalta kotiinkin! Olinkin ollut aika huolissani tuon Rammsteinin takia, ja ennen kaikkea parkkiongelmien; jos auton joutuu jättämään Messuhallin parkkipaikalle, kuten joskus on joutunut, matka parkkialueelta itse Hjallis-areenalle on Meltsulle aivan liian pitkä kävellä. Eikä se kävelymatka Hjallis-areenan sisälläkään mikään lyhyt ole, kerroksia ja metrejä parkkihallista itse areenalle on paljon miehelle, joka tarvitsee kävelemiseen apuvälineitä. Mutta nyt ongelmaa ei ole! J. kyytii meidät perille asti ja voi pudottaa meidät vaikka ihan oven eteen. Meltsu voi varmaankin jättää sauvat kokonaan autoon.

J. saa yarikseni käyttöönsä heti Rammsteinin keikan jälkeen. Käyttäköön kuin omaansa, minä luotan siihen, että saan auton ehjänä takaisinkin. Paluupäivämme on lauantai ja hänen vapaapäivänsä, joten hän ehtii mukavasti ajella hakemaan meidät lentoasemalta kotiin. Meidän ei tarvitse stressata sitä, ehdimmekö klo 3.25 bussiin vai joudummeko odottelemaan klo 4.40 bussia, eikä tarvitse pohtia, millä päästään Lahdesta kotiin sitten. Hieno juttu! Lentoasemalle päästäänkin kivasti bussilla, keskellä päivää niitä menee kiitettävästi.

Iloa mieleen tuo myös se, että meille jätetään Fraillesin kämppään tietokone nettiyhteydellä, ja nimenomaan se masiina, missä on myös dvd-soitin. Toni tiedusteli asiasta eilen skypessä ja Keijo sanoi, että juu, isompi läppäri on siellä ja sinne jää. TV:n orjina emme nimittäin mitenkään tahtoisi missata muutamia TV-ohjelmia edes loman aikana... Katsomo tai Ruutu ei näy ymmärtääkseni ulkomailla, mutta TVkaista-palvelun kautta pitäisi ohjelmia saada näkyville. Palvelu on maksullinen, mutta sitä voi kokeilla sopivasti kaksi viikkoa ilmaiseksi. Sehän meille riittää kivasti. Lisäksi, myönnän: haluan päivittää tätä blogiani sekä ehkä Facebookianikin lomani aikana. Ajatus siitä, että voin kirjoittaa "matkapäivää" reaaliajassa, on mukava. Plus että on hyvä juttu päästä tyhjentelemään kameraa aina välillä! Ei tarvitse miettiä, montako kuvaa muistikortille vielä mahtuu.

Paljon pitää tehdä vielä ennen perjantaita. Olen alkanut listata muistettavia ja ostettavia asioita, ettei mitään unohdu.

Miksiköhän luen toistuvasti muutaman päivän takaisen otsikkoni "Jos nukkua sais" muodossa "Jos mulkkua sais"?